Kirpaisevan tappion jälkeen ylivoimainen voitto tuntuu aina niin tyydyttävältä. Kaiken sen lisäksi olin saanut taitavan ystävän puolelleni taistelemaan. Katson ympärilleni ja yritän nähdä hänet, mutten näe ketään.
"Missä olet?" kysyn melko hiljaa samalla kun erikoinen tunne valtaa kehoni.
"Olen tässä näin", ääni vastaa kauniilla äänellään, "Teit sen, voitit hänet."
Katson ympärilleni, mutten vieläkään näe ketään. Teen vielä yhden epätoivoisen pyörähdyksen näkemättä uutta toveriani. "En näe sinua."
Ääni naurahtaa epäröivästi.

Otus lähestyy Natua. Natu seisoo aivan paikallaan liikkumatta. Hän on valmis kuolemaan.
Otuksen ollessa muutaman askeleen päässä Natua, Natu tekeekin äkkiliikkeen, ja heittäytyy Otuksen eteen ja he molemmat kaatuvat. Vaikka Otuksen ryntäys oli ollut melko kova, he lensivät melko pehmeästi. Molemmat ovat jäykistyneet odottamattomasta mielenvaihdoksesta.
"Mitä sinä…"
"Se… se on poissa!" Natu huutaa iloisesti. "Kiroukseni on poissa!"
Otus vilkaisee tuota oria melko epävarmana. "Oletko varma, että olit edes kirottu? Tuntuu hieman epätodennäköiseltä, että juuri viime hetkellä kirous katoaakin salaperäisesti…"
Natu mulkaisee Otusta loukkaantuneena, mutta ymmärtäväisenä. "Se on totta, minut oli kirottu hetki sitten, ja kirouksen voi vain poistaa kun itse kiroaja kuolee…" Natu miettii hetken tarkkaan. "Sehän tarkoittaa… Että se vanha ukkeli ei enää elä."
Otuskin alkaa miettiä. "Jos kerta se ruma tötteröhattu on kuollut, mitähän Tomshulle kävi? Onko hän sittenkin elossa?"
Natu huokaisee. "En voi sanoa varmaksi, olen pahoillani. Mutta sen voin sanoa, että sinun lienee parasta tuhota tuo kirottu kiviveistos, sehän oli alun perin tehtäväsi, eikö?"
Otus naurahtaa. "Olin jo unohtaa miksi tulin tänne."
Otus murskaa patsaan.

Vinylin ja Mudkipin taistelu on hyvin tasaväkistä, eikä kumpikaan heistä halua luovuttaa. He eivät pysty luovuttamaan. Taistelu oli kuin itseään toistava jääkiekko-ottelu: Kumpikaan osapuoli ei päässyt niskan päälle, ja jos jompikumpi sattui saamaan maalin, toinen osapuoli taas teki saman.
Vaikka kuinka tasavertaisia he olivatkaan, Vinyl kuitenkin oli melkein olemattoman verran vahvempi.
"Oletkin vahvempi kuin koskaan olisin voinut uskoa." Vinyl nauraa. Mudkip katsoo tuota uhoajaa päättäväisin silmin. Vinyl jatkaa: "Olet vahvempi kuin kukaan muu teidän joukoista, miksi siis olet heidän kanssaan? Voisit liittyä minun joukkoihini, yhdessä voisimme hallita maailmaa!" Mudkipin suu vääntyy pakolliseen hymyyn. Vinyl ei ota täysin selvää Mudkipin hymystä. "No, miten on? Jätätkö säälittävät, heikot ja turhat ystäväsi, ja liityt minun joukkoihini?"
Mudkip naurahtaa.
"Mikä tässä niin hauskaa on?"
"Väität siis ystäviäni heikoiksi?"
"Pitää paikkaansa, entä sitten?"
Mudkip naurahtaa taas. "Kuin kärpänen haukkuisi hämähäkkiä tämän lähestyttyä puhuvaa illallistaan. En tiedä että oletko tyhmä tai jotain, mutta ystävissäni on enemmän voimaa kuin voit edes kuvitella. He eivät luovuta, he eivät pelkää, heillä on syy taistella. Heillä on toisensa."
Vinyl katsoo Mudkipiä kuin aikuista oria joka vastasi yksi plus kaksi vastaukseksi tosissaan neljä. "Olette jo menettäneet yhden teistä, ei teillä ole enää mahdollisuuksiakaan."
Mudkip ei välitä enää Vinylin puheista. Mudkip hyökkää Vinylin kimppuun. Vinyl väistää yksinkertaisen iskun, ja käyttää miekkansa erikoisuutta satuttaakseen Mudkipiä. Mudkip ei välitä haavasta vaan yrittää taas iskeä Vinyliä. Isku osuu Vinyliin, mutta ei kovinkaan tehokkaasti. Mudkip iskee nopeasti uudestaan, mutta Vinyl torjuu sen ja potkaisee Mudkipin maahan.
"Viimeinen hetki luovuttaa." Vinyl kertoo, ja ottaa muutaman raskaan hengähdyksen.
Mudkip huohottaa. Hän ei voi hävitä, hän ei saa hävitä. Mutta vihollinen on kuitenkin vahvempi, eikä tilanne näytä todellakaan hyvältä hänen puolestaan.

Miksen näe häntä? Miksi hän ei näyttäydy? Vilkuilen ympärilleni näkemättä mitään uutta. On vain tylsää tummanoranssista seinää ja laavaa, sekä tötteröhattu. Myös yksi asia pistää silmääni: keskelle paikkaa on ilmestynyt erikoinen patsas.
"Riko se."
Huokaisen luovuttavasti. Potkaisen patsaan murskaksi kavioillani. Kiviset muruset putoavat maahan ja katoavat hetken päästä. "Jos nyt voisit näyttää itsesi? Ihan kuin sinua ei edes olisi olemassakaan."
Kuluu hetki. "Olet tavallaan oikeassa." Ääni kuulostaa epävarmalta. "Mutta halusit tietää nimeni, voit kutsua minua Gaiaksi."
Yritän hymyillä. "Hauska tavata, Gaia."
"Niin on…"
"Ainiin, unohdin kertoa oman nimeni. Olen Tomshu."
"Hauska tutustua, Tomshu." Gaia naurahtaa hennosti.

"On aika…" Vumpalouska sanoo vakavana.
Marmelade nyökkää hieman epävarmasti. "Mutta hehän ovat vain tuhonneet kolme neljästä patsaista."
Vumpalouskan silmät hohtavat hänen suuren hattunsa varjossa. "Mutta Vinyl tuhosi yhden ennen Mudkipin saapumista hänen luokseen."
"Miksi hän niin teki?"
"En voi varmaksi sanoa, hänellä lienee omat syynsä. Mutta kysymys sinulle: Oletko valmis taistelemaan puolellamme? Oletko valmis tuhoamaan pimeyden?"
Marmelade nyökkää.
Vumpalouska mumisee jotain aivan huomaamattomasti, ja jokin erikoinen taika ympäröi jokaisen meistä riippumatta sijainneistamme. Kaikki ilmestyivät samaan paikkaan: Vumpalouska, Marmelade, Toni, Mudkip, Pulla, Otus, Moomi ja minä, sekä vihollisemme Profeetta, Natu sekä Vinyl. No, se hetki oli aika sekava kaikkien muiden paitsi Vumpalouskan mielestä.
Eniten huomiota herätti Mudkip ja Vinyl. Mudkip oli veren peitossa ja aika heikossa kunnossa. Lähestymme hieman Vinyliä, mutta Mudkip pysäyttää meidät. "Ei, tämä on minun taisteluni. Te ette sekaannu tähän."
"Oletko varma ettet tarvitse apua?" Moomi kysyy hieman hämillään vielä tilanteesta.
"Niin, kuuntele ystäviäsi. Voisitte kaikki yhdessä ehkä voittaa minut, ei sitä koskaan tiedä." Vinyl virnistää.
"Sanoin jo: Tämä on minun taisteluni!" Mudkip toistaa.
Vinyl nauraa. "Sinulla on ainakin sisua. Arvaa mitä, saat iskeä minua yhden kerran. En väistä, en torju. Anna tulla, pistä parastasi."
Mudkip pitää pokerinaamansa. Vinyl heittäytyy ottamaan iskua vastaan. Mudkip kerää voimiansa. Hänen voimansa voi jo tuntea ilmassa, eikä se vieläkään lopeta kasvuaan. Vinylin virne alkaa taipua hätäiseksi. Mutta oli jo liian myöhäistä. Mudkip iskee voimakkaan iskun salamannopeasti, ja isku heittää Vinylin raivokkaasti seinään kuin huvipuiston ufolaite pyöriessään kovaa. Yksi isku on kuin tuhat kovaa iskua. Iskun voimakkuus rikkoo seinän ja Vinyl tippuu korkean tornin korkeimmasta kohdasta. Maata ei voi edes nähdä kun alas katsoo.
Mudkip yllätti jokaisen. Yksi isku riitti kukistamaan vihollisten vahvimmasta päästä olevan soturin. Soturi, jota ei ollut kukaan koskaan kukistanut.
Mudkip nostaa verisen harjansa pois silmiltään. "Mitäs ei yrittänyt tosissaan."
"Sehän meni sulavasti", sanon muiden takaa.
Kaikki kääntyvät katsomaan minua. Yritän näyttää mahdollisemman viattomalta. Otus lähestyy minua äkäisen oloisena. Otan hätäisesti muutaman askeleen taaksepäin. En edes tiedä, mitä tein väärin. "Kuinka kehtaat säikytellä meitä tuolla tavalla?" Otus kysyy tiukasti.
"Minä…" yritän saada sanoja suustani.
"Tomshu!" Moomi huutaa keskeyttäen minun ja Otuksen. "Olet kunnossa!" Moomi juoksee huimaa vauhtia vierelleni ja melkein kaataa minut ilmavirralla jonka hän toi mukanaan. "Luulin jo pahinta!"
"Minä…" toistan taas yrittäen puhua. Huokaisen. "Minäkö muka kuolisin? Suuri ja mahtava Tomshu? En koskaan."
"Sinussa ei ole muuta suurta ja mahtavaa kuin egosi!" Pulla toteaa kumoten sanani.
Virnistän.

Marmelade, Toni ja Vumpalouska seisovat hiljaa keskenään. Hiljaisuuden rikkoo Vumpalouska. "Toni, oletko valmis kohtaamaan Pimeyden Herran?"
Toni katsoo ystäviään tarkasti. Upea joukko upeita poneja, jotka tulivat hänen kanssaan alusta loppuun, pelkoa ja kuolemaa uhoten. Kukaan ei koskaan luovuttanut vaikka tilanne olisi toivoton. Mutta olisivatkohan he tarpeeksi vahvoja kokemaan viimeisen vihollisen, vihollisen johtajan?
Toni sulkee silmänsä, ja taas aukaisee ne. "Olemme tulleet näin kauas, emme pakene nyt. Emme voi, kaikki luottavat meihin. Meillä on syy taistella, syy voittaa. Siksi meidän pitää yrittää tosissamme, ettemme epäonnistuisi, jotta toteuttaisimme lupauksemme pelastaa maailma, jotta voisimme elää vapaina, saisimme luvan elää."
"Hyvin sanottu." Nämä sanat kuuluvat Mudkipin suusta. Kaikki nyökkäämme hyväksyvästi.
Vumpalouska nyökkää.
"Hei, entä minä?" Natu kysyy.
"Se riippuu sinusta, mitä haluat tehdä?" vastaan.
Natu katsoo meitä epäröivästi. "Olisiko liikaa pyytää liittyä mukaanne taisteluun?"
Toni tutkii Natua. Hänen katseensa valtaa jokaisen paikan Natun kehosta. Natu katsoo Tonia hieman epäröivästi. Hetken kuluttua Toni sanoo: "Ystävistä on enemmän apua kuin vihollisista. Tervetuloa joukkoon."
Natu nyökkää innokkaasti.
"Entä minä?" Profeetta kerää kaikkien huomiot. "Minusta ei enää varmaan ole taistelemaan, ei ainakaan tässä kunnossa."
"Voin parantaa sinut." Marmelade sanoo nopeasti ja selkeästi.
Marmeladen sarvi alkaa loistaa taian vaikutuksesta, ja taika parantaa Profeetan ja kaikkien muidenkin haavat.
"Ette tule pettymään." Profeetta sanoo lojaalisesti.

Minä, Toni, Moomi, Pulla, Otus, Mudkip, Marmelade, Vumpalouska, Profeetta ja Natu, seisomme erikoisen oven edessä. Ovi on tehty tuntemattomasta raudasta, ja siihen on kaiverrettu teksti jollain kirjaimilla mitä en ole koskaan eläessäni nähnyt.
"Oletteko kaikki valmiina?" Toni varmistaa. Nyökkäämme. Toni ojentaa kavionsa ovea kohti ja se alkaa loistaa kirkkaasti. Valonsäteet näyttävät tornin karun maiseman ja kaukaisen seinän takanamme.
Oven toisella puolella kaikki on toisin. Vähäinen painovoima, maa kuin kiveä, mutta ainakin miljoona kertaa vahvempaa, ja alue on hyvin suuri ja avara, kuin merellä. Mutta pian huomaan jotain. Jotain, joka saa niskakarvani nousemaan. Näen jotain epämääräistä, jotain uskomattoman rumaa.